sirahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sirahtaminen (38)
- teonnimi verbistä sirahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sirahtaminen | sirahtamiset |
| genetiivi | sirahtamisen | sirahtamisten sirahtamisien |
| partitiivi | sirahtamista | sirahtamisia |
| akkusatiivi | sirahtaminen; sirahtamisen |
sirahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sirahtamisessa | sirahtamisissa |
| elatiivi | sirahtamisesta | sirahtamisista |
| illatiivi | sirahtamiseen | sirahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sirahtamisella | sirahtamisilla |
| ablatiivi | sirahtamiselta | sirahtamisilta |
| allatiivi | sirahtamiselle | sirahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sirahtamisena (sirahtamisna) |
sirahtamisina |
| translatiivi | sirahtamiseksi | sirahtamisiksi |
| abessiivi | sirahtamisetta | sirahtamisitta |
| instruktiivi | – | sirahtamisin |
| komitatiivi | – | sirahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sirahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sirahtamis- | |