sinkoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sinkoaminen (38)
- teonnimi verbistä singota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sinkoaminen | sinkoamiset |
| genetiivi | sinkoamisen | sinkoamisten sinkoamisien |
| partitiivi | sinkoamista | sinkoamisia |
| akkusatiivi | sinkoaminen; sinkoamisen |
sinkoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinkoamisessa | sinkoamisissa |
| elatiivi | sinkoamisesta | sinkoamisista |
| illatiivi | sinkoamiseen | sinkoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinkoamisella | sinkoamisilla |
| ablatiivi | sinkoamiselta | sinkoamisilta |
| allatiivi | sinkoamiselle | sinkoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinkoamisena (sinkoamisna) |
sinkoamisina |
| translatiivi | sinkoamiseksi | sinkoamisiksi |
| abessiivi | sinkoamisetta | sinkoamisitta |
| instruktiivi | – | sinkoamisin |
| komitatiivi | – | sinkoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sinkoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sinkoamis- | |