silattava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
silattava
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä silata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | silattava | silattavat |
| genetiivi | silattavan | silattavien (silattavain) |
| partitiivi | silattavaa | silattavia |
| akkusatiivi | silattava; silattavan |
silattavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | silattavassa | silattavissa |
| elatiivi | silattavasta | silattavista |
| illatiivi | silattavaan | silattaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | silattavalla | silattavilla |
| ablatiivi | silattavalta | silattavilta |
| allatiivi | silattavalle | silattaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | silattavana | silattavina |
| translatiivi | silattavaksi | silattaviksi |
| abessiivi | silattavatta | silattavitta |
| instruktiivi | – | silattavin |
| komitatiivi | – | silattavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |