sijaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sijaaminen (38)
- teonnimi verbistä sijata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sijaaminen | sijaamiset |
| genetiivi | sijaamisen | sijaamisten sijaamisien |
| partitiivi | sijaamista | sijaamisia |
| akkusatiivi | sijaaminen; sijaamisen |
sijaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sijaamisessa | sijaamisissa |
| elatiivi | sijaamisesta | sijaamisista |
| illatiivi | sijaamiseen | sijaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sijaamisella | sijaamisilla |
| ablatiivi | sijaamiselta | sijaamisilta |
| allatiivi | sijaamiselle | sijaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sijaamisena (sijaamisna) |
sijaamisina |
| translatiivi | sijaamiseksi | sijaamisiksi |
| abessiivi | sijaamisetta | sijaamisitta |
| instruktiivi | – | sijaamisin |
| komitatiivi | – | sijaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sijaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sijaamis- | |