siesta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

siesta (9)

  1. päivän kuumina tunteina työnteosta pidettävä tauko, päivälepo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsie̯st̪ɑ/
  • tavutus: sies‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siesta siestat
genetiivi siestan siestojen
(siestain)
partitiivi siestaa siestoja
akkusatiivi siesta;
siestan
siestat
sisäpaikallissijat
inessiivi siestassa siestoissa
elatiivi siestasta siestoista
illatiivi siestaan siestoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siestalla siestoilla
ablatiivi siestalta siestoilta
allatiivi siestalle siestoille
muut sijamuodot
essiivi siestana siestoina
translatiivi siestaksi siestoiksi
abessiivi siestatta siestoitta
instruktiivi siestoin
komitatiivi siestoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siesta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • siesta Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

siesta f. (monikko siestas)

  1. siesta

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta sexta [hora] ’kuudes tunti’, joka tarkoitti puoltapäivää[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • siesta Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. siesta Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)