siesta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]siesta (9)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsie̯st̪ɑ/
- tavutus: sies‧ta
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | siesta | siestat |
genetiivi | siestan | siestojen (siestain) |
partitiivi | siestaa | siestoja |
akkusatiivi | siesta; siestan |
siestat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | siestassa | siestoissa |
elatiivi | siestasta | siestoista |
illatiivi | siestaan | siestoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | siestalla | siestoilla |
ablatiivi | siestalta | siestoilta |
allatiivi | siestalle | siestoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | siestana | siestoina |
translatiivi | siestaksi | siestoiksi |
abessiivi | siestatta | siestoitta |
instruktiivi | – | siestoin |
komitatiivi | – | siestoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | siesta- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. päivän kuumina tunteina pidettävä päivälepo
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- siesta Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]siesta f. (monikko siestas)
Etymologia
[muokkaa]latinan sanasta sexta [hora] ’kuudes tunti’, joka tarkoitti puoltapäivää[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa]- siesta Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)