sidonta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sidonta (9)
- se, että sidotaan
- kengännauhojen sidonta
- (urheilu) kamppailulajien liike tai ote, jolla vastustajan ruumiinosa sidotaan liikkumattomaksi
- (kirjapaino) kirjan tai muun painotuotteen arkkien kiinnittäminen toisiinsa
- kukkakimpun niputtaminen narulla
- kukkia ja sidontaa
- aloilleen kiinnittäminen tai liikkeen rajoittaminen sadomasokismissa
- sidontaa ja alistamista
- (kielitiede) sandhi-ilmiö, jossa normaalisti ääntymättä jäävä sananloppuinen konsonantti äännetään seuraavan sanan alkaessa vokaalilla. Ranskan kieli on näistä tunnettu.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsidont̪ɑ/
- tavutus: si‧don‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sidonta | sidonnat |
| genetiivi | sidonnan | sidontojen (sidontain) |
| partitiivi | sidontaa | sidontoja |
| akkusatiivi | sidonta; sidonnan |
sidonnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sidonnassa | sidonnoissa |
| elatiivi | sidonnasta | sidonnoista |
| illatiivi | sidontaan | sidontoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sidonnalla | sidonnoilla |
| ablatiivi | sidonnalta | sidonnoilta |
| allatiivi | sidonnalle | sidonnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sidontana | sidontoina |
| translatiivi | sidonnaksi | sidonnoiksi |
| abessiivi | sidonnatta | sidonnoitta |
| instruktiivi | – | sidonnoin |
| komitatiivi | – | sidontoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sidonna- | |
| vahva vartalo | sidonta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
6. kielitiede
|
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sidonta Kielitoimiston sanakirjassa
- sidonta Tieteen termipankissa
- Artikkeli 3179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa