shorttaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]shorttaaja (10)
- henkilö, joka shorttaa eli myy lyhyeksi osaketta, valuuttaa tai raaka-ainetta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | shorttaaja | shorttaajat |
| genetiivi | shorttaajan | shorttaajien (shorttaajain) |
| partitiivi | shorttaajaa | shorttaajia |
| akkusatiivi | shorttaaja; shorttaajan |
shorttaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | shorttaajassa | shorttaajissa |
| elatiivi | shorttaajasta | shorttaajista |
| illatiivi | shorttaajaan | shorttaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | shorttaajalla | shorttaajilla |
| ablatiivi | shorttaajalta | shorttaajilta |
| allatiivi | shorttaajalle | shorttaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | shorttaajana | shorttaajina |
| translatiivi | shorttaajaksi | shorttaajiksi |
| abessiivi | shorttaajatta | shorttaajitta |
| instruktiivi | – | shorttaajin |
| komitatiivi | – | shorttaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | shorttaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |