seurue
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]seurue (3)
- joukko ryhmänä toimivia tai seurustelevia henkilöitä
- arvohenkilöä seuraava joukko avustavia ym. henkilöitä
- (kiertoilmaus, mediassa) yhtenäistä etnistä ryhmää edustava joukkio, joka rötöstelee tai ahdistelee ihmisiä
- Poliisi: Kaksi seuruetta ammuskeli Keravan torilla (mtvuutiset.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈseu̯rueˣ/
- tavutus: seu‧ru‧e
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seurue | seuruet |
| genetiivi | seuruen | seurueiden seurueitten |
| partitiivi | seurueta | seurueita |
| akkusatiivi | seurue; seuruen |
seuruet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seuruessa | seurueissa |
| elatiivi | seuruesta | seurueista |
| illatiivi | seurueen | seurueihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seuruella | seurueilla |
| ablatiivi | seuruelta | seurueilta |
| allatiivi | seuruelle | seurueille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seuruena | seurueina |
| translatiivi | seurueksi | seurueiksi |
| abessiivi | seuruetta | seurueitta |
| instruktiivi | – | seuruein |
| komitatiivi | – | seurueine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seurue- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ryhmä henkilöitä
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. arvohenkilöä seuraava joukko
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]matkaseurue, metsästysseurue, näyttelijäseurue, päivällisseurue, pöytäseurue, seuruelippu, seuruematka, seuruepassi, teatteriseurue
Aiheesta muualla
[muokkaa]- seurue Kielitoimiston sanakirjassa
- seurue Tieteen termipankissa
- seurue Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 1081 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa