setu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]setu (1)
- setukainen
- eteläisessä Virossa puhuttava kieli tai võron murre
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | setu | setut |
| genetiivi | setun | setujen |
| partitiivi | setua | setuja |
| akkusatiivi | setu; setun |
setut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | setussa | setuissa |
| elatiivi | setusta | setuista |
| illatiivi | setuun | setuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | setulla | setuilla |
| ablatiivi | setulta | setuilta |
| allatiivi | setulle | setuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | setuna | setuina |
| translatiivi | setuksi | setuiksi |
| abessiivi | setutta | setuitta |
| instruktiivi | – | setuin |
| komitatiivi | – | setuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | setu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |