senkka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) lasko
- valusanko, suuri pyöreäpohjainen, kartiomainen astia, jossa käsitellään ja jolla siirretään sulaa metallia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈseŋkːɑ/
- tavutus: senk‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | senkka | senkat |
| genetiivi | senkan | senkkojen (senkkain) |
| partitiivi | senkkaa | senkkoja |
| akkusatiivi | senkka; senkan |
senkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | senkassa | senkoissa |
| elatiivi | senkasta | senkoista |
| illatiivi | senkkaan | senkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | senkalla | senkoilla |
| ablatiivi | senkalta | senkoilta |
| allatiivi | senkalle | senkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | senkkana | senkkoina |
| translatiivi | senkaksi | senkoiksi |
| abessiivi | senkatta | senkoitta |
| instruktiivi | – | senkoin |
| komitatiivi | – | senkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | senka- | |
| vahva vartalo | senkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Idiomit[muokkaa]
- (leikkimielinen) ottaa senkka nenästä – lyödä jotakuta nenään
Aiheesta muualla[muokkaa]
- senkka Kielitoimiston sanakirjassa