selvitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]selvitteleminen (38)
- teonnimi verbistä selvitellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selvitteleminen | selvittelemiset |
| genetiivi | selvittelemisen | selvittelemisten selvittelemisien |
| partitiivi | selvittelemistä | selvittelemisiä |
| akkusatiivi | selvitteleminen; selvittelemisen |
selvittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvittelemisessä | selvittelemisissä |
| elatiivi | selvittelemisestä | selvittelemisistä |
| illatiivi | selvittelemiseen | selvittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvittelemisellä | selvittelemisillä |
| ablatiivi | selvittelemiseltä | selvittelemisiltä |
| allatiivi | selvittelemiselle | selvittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvittelemisenä (selvittelemisnä) |
selvittelemisinä |
| translatiivi | selvittelemiseksi | selvittelemisiksi |
| abessiivi | selvittelemisettä | selvittelemisittä |
| instruktiivi | – | selvittelemisin |
| komitatiivi | – | selvittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selvittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selvittelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi selvitellä ((vahva) vokaalivartalo selvittele- ) + johdin -minen