selvittävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
selvittävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä selvitä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
selvittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selvittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selvittävä | selvittävät |
| genetiivi | selvittävän | selvittävien (selvittäväin) |
| partitiivi | selvittävää | selvittäviä |
| akkusatiivi | selvittävä; selvittävän | selvittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvittävässä | selvittävissä |
| elatiivi | selvittävästä | selvittävistä |
| illatiivi | selvittävään | selvittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvittävällä | selvittävillä |
| ablatiivi | selvittävältä | selvittäviltä |
| allatiivi | selvittävälle | selvittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvittävänä | selvittävinä |
| translatiivi | selvittäväksi | selvittäviksi |
| abessiivi | selvittävättä | selvittävittä |
| instruktiivi | – | selvittävin |
| komitatiivi | – | selvittävine |