selkiäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selkiäminen (38)
- teonnimi verbistä selitä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkiäminen | selkiämiset |
| genetiivi | selkiämisen | selkiämisten selkiämisien |
| partitiivi | selkiämistä | selkiämisiä |
| akkusatiivi | selkiäminen; selkiämisen |
selkiämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selkiämisessä | selkiämisissä |
| elatiivi | selkiämisestä | selkiämisistä |
| illatiivi | selkiämiseen | selkiämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selkiämisellä | selkiämisillä |
| ablatiivi | selkiämiseltä | selkiämisiltä |
| allatiivi | selkiämiselle | selkiämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkiämisenä (selkiämisnä) |
selkiämisinä |
| translatiivi | selkiämiseksi | selkiämisiksi |
| abessiivi | selkiämisettä | selkiämisittä |
| instruktiivi | – | selkiämisin |
| komitatiivi | – | selkiämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selkiämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selkiämis- | |