selitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
selitteleminen (38)
- teonnimi verbistä selitellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selitteleminen | selittelemiset |
| genetiivi | selittelemisen | selittelemisten selittelemisien |
| partitiivi | selittelemistä | selittelemisiä |
| akkusatiivi | selitteleminen; selittelemisen |
selittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selittelemisessä | selittelemisissä |
| elatiivi | selittelemisestä | selittelemisistä |
| illatiivi | selittelemiseen | selittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selittelemisellä | selittelemisillä |
| ablatiivi | selittelemiseltä | selittelemisiltä |
| allatiivi | selittelemiselle | selittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selittelemisenä (selittelemisnä) |
selittelemisinä |
| translatiivi | selittelemiseksi | selittelemisiksi |
| abessiivi | selittelemisettä | selittelemisittä |
| instruktiivi | – | selittelemisin |
| komitatiivi | – | selittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selittelemis- | |