sekoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sekoaminen (38)
- teonnimi verbistä seota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sekoaminen | sekoamiset |
| genetiivi | sekoamisen | sekoamisten sekoamisien |
| partitiivi | sekoamista | sekoamisia |
| akkusatiivi | sekoaminen; sekoamisen |
sekoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sekoamisessa | sekoamisissa |
| elatiivi | sekoamisesta | sekoamisista |
| illatiivi | sekoamiseen | sekoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sekoamisella | sekoamisilla |
| ablatiivi | sekoamiselta | sekoamisilta |
| allatiivi | sekoamiselle | sekoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sekoamisena (sekoamisna) |
sekoamisina |
| translatiivi | sekoamiseksi | sekoamisiksi |
| abessiivi | sekoamisetta | sekoamisitta |
| instruktiivi | – | sekoamisin |
| komitatiivi | – | sekoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sekoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sekoamis- | |