seivattu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
seivattu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä seivata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seivattu | seivatut |
| genetiivi | seivatun | seivattujen |
| partitiivi | seivattua | seivattuja |
| akkusatiivi | seivattu; seivatun |
seivatut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seivatussa | seivatuissa |
| elatiivi | seivatusta | seivatuista |
| illatiivi | seivattuun | seivattuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seivatulla | seivatuilla |
| ablatiivi | seivatulta | seivatuilta |
| allatiivi | seivatulle | seivatuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seivattuna | seivattuina |
| translatiivi | seivatuksi | seivatuiksi |
| abessiivi | seivatutta | seivatuitta |
| instruktiivi | – | seivatuin |
| komitatiivi | – | seivattuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |