seisova
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]seisova (10) (komparatiivi seisovampi, superlatiivi seisovin) (taivutus [luo])
- sellainen joka seisoo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsei̯soʋɑ/
- tavutus: sei‧so‧va
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen joka seisoo
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- seisova Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]seisova
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä seisoa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisova | seisovat |
| genetiivi | seisovan | seisovien (seisovain) |
| partitiivi | seisovaa | seisovia |
| akkusatiivi | seisova; seisovan |
seisovat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisovassa | seisovissa |
| elatiivi | seisovasta | seisovista |
| illatiivi | seisovaan | seisoviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisovalla | seisovilla |
| ablatiivi | seisovalta | seisovilta |
| allatiivi | seisovalle | seisoville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisovana | seisovina |
| translatiivi | seisovaksi | seisoviksi |
| abessiivi | seisovatta | seisovitta |
| instruktiivi | – | seisovin |
| komitatiivi | – | seisovine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seisova- | |
| vahva vartalo | seisova- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |