seisake

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seisake (48-A)[1]

  1. junan pysähdyspaikka, jossa ei ole asemarakennusta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsei̯sɑkeˣ/
  • tavutus: sei‧sa‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisake seisakkeet
genetiivi seisakkeen seisakkeiden
seisakkeitten
partitiivi seisaketta seisakkeita
akkusatiivi seisake;
seisakkeen
seisakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi seisakkeessa seisakkeissa
elatiivi seisakkeesta seisakkeista
illatiivi seisakkeeseen seisakkeisiin
seisakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisakkeella seisakkeilla
ablatiivi seisakkeelta seisakkeilta
allatiivi seisakkeelle seisakkeille
muut sijamuodot
essiivi seisakkeena seisakkeina
translatiivi seisakkeeksi seisakkeiksi
abessiivi seisakkeetta seisakkeitta
instruktiivi seisakkein
komitatiivi seisakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seisakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seisaket-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • seisake Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A