seikkailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seikkailija (12)
- henkilö, joka seikkailee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: seik‧kai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seikkailija | seikkailijat |
genetiivi | seikkailijan | seikkailijoiden seikkailijoitten (seikkailijain) |
partitiivi | seikkailijaa | seikkailijoita |
akkusatiivi | seikkailija; seikkailijan |
seikkailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seikkailijassa | seikkailijoissa |
elatiivi | seikkailijasta | seikkailijoista |
illatiivi | seikkailijaan | seikkailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seikkailijalla | seikkailijoilla |
ablatiivi | seikkailijalta | seikkailijoilta |
allatiivi | seikkailijalle | seikkailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seikkailijana | seikkailijoina |
translatiivi | seikkailijaksi | seikkailijoiksi |
abessiivi | seikkailijatta | seikkailijoitta |
instruktiivi | – | seikkailijoin |
komitatiivi | – | seikkailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seikkailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka seikkailee
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seikkailija Kielitoimiston sanakirjassa