santsaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
santsaaminen (38)
- teonnimi verbistä santsata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | santsaaminen | santsaamiset |
| genetiivi | santsaamisen | santsaamisten santsaamisien |
| partitiivi | santsaamista | santsaamisia |
| akkusatiivi | santsaaminen; santsaamisen |
santsaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | santsaamisessa | santsaamisissa |
| elatiivi | santsaamisesta | santsaamisista |
| illatiivi | santsaamiseen | santsaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | santsaamisella | santsaamisilla |
| ablatiivi | santsaamiselta | santsaamisilta |
| allatiivi | santsaamiselle | santsaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | santsaamisena (santsaamisna) |
santsaamisina |
| translatiivi | santsaamiseksi | santsaamisiksi |
| abessiivi | santsaamisetta | santsaamisitta |
| instruktiivi | – | santsaamisin |
| komitatiivi | – | santsaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | santsaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
santsaamis- | |