sanominen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sanominen (38)
- sanoa-verbistä muodostettu teonnimi; sanottu asia, kommentti
- Onko sinulla jotakin sanomista?
- Sanomiset on sanottu.
- Poliisi tutkii sosiaalijohtajan sanomiset. (savonsanomat.fi)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sanominen | sanomiset |
| genetiivi | sanomisen | sanomisten sanomisien |
| partitiivi | sanomista | sanomisia |
| akkusatiivi | sanominen; sanomisen |
sanomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanomisessa | sanomisissa |
| elatiivi | sanomisesta | sanomisista |
| illatiivi | sanomiseen | sanomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanomisella | sanomisilla |
| ablatiivi | sanomiselta | sanomisilta |
| allatiivi | sanomiselle | sanomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanomisena (sanomisna) |
sanomisina |
| translatiivi | sanomiseksi | sanomisiksi |
| abessiivi | sanomisetta | sanomisitta |
| instruktiivi | – | sanomisin |
| komitatiivi | – | sanomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sanomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sanomis- | |