Siirry sisältöön

sanelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sanelu (2)

  1. (politiikka) ehtojen t. määräysten saneleminen, diktaatti
  2. sana sanalta lausuminen jonkun kirjoitettavaksi; sanelukirjoitus
    Potilasasiakirjoja kirjoitettiin sanelusta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsɑnelu/
  • tavutus: sa‧ne‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanelu sanelut
genetiivi sanelun sanelujen
saneluiden
saneluitten
partitiivi sanelua saneluita
saneluja
akkusatiivi sanelu;
sanelun
sanelut
sisäpaikallissijat
inessiivi sanelussa saneluissa
elatiivi sanelusta saneluista
illatiivi saneluun saneluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanelulla saneluilla
ablatiivi sanelulta saneluilta
allatiivi sanelulle saneluille
muut sijamuodot
essiivi saneluna saneluina
translatiivi saneluksi saneluiksi
abessiivi sanelutta saneluitta
instruktiivi saneluin
komitatiivi saneluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

verbi sanella (vokaalivartalo sanele- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

saneluehto, sanelukone, sanelulaite, sanelupolitiikka, saneluratkaisu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sanelu Kielitoimiston sanakirjassa