sanailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sanailu (2)

  1. sanaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑnɑi̯lu/
  • tavutus: sa‧nai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanailu sanailut
genetiivi sanailun sanailujen
sanailuiden
sanailuitten
partitiivi sanailua sanailuita
sanailuja
akkusatiivi sanailu;
sanailun
sanailut
sisäpaikallissijat
inessiivi sanailussa sanailuissa
elatiivi sanailusta sanailuista
illatiivi sanailuun sanailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanailulla sanailuilla
ablatiivi sanailulta sanailuilta
allatiivi sanailulle sanailuille
muut sijamuodot
essiivi sanailuna sanailuina
translatiivi sanailuksi sanailuiksi
abessiivi sanailutta sanailuitta
instruktiivi sanailuin
komitatiivi sanailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sanailu Kielitoimiston sanakirjassa