sanaharkka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- verbaalinen, keskustelemalla tai huutamalla käyty kiivas mielipide-erojen selvittely; riita
- Jouduin taas sanaharkkaan pomon kanssa töissä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑnɑˌhɑrkːɑ/
- tavutus: sa‧na‧hark‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sanaharkka | sanaharkat |
| genetiivi | sanaharkan | sanaharkkojen (sanaharkkain) |
| partitiivi | sanaharkkaa | sanaharkkoja |
| akkusatiivi | sanaharkka; sanaharkan |
sanaharkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanaharkassa | sanaharkoissa |
| elatiivi | sanaharkasta | sanaharkoista |
| illatiivi | sanaharkkaan | sanaharkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanaharkalla | sanaharkoilla |
| ablatiivi | sanaharkalta | sanaharkoilta |
| allatiivi | sanaharkalle | sanaharkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanaharkkana | sanaharkkoina |
| translatiivi | sanaharkaksi | sanaharkoiksi |
| abessiivi | sanaharkatta | sanaharkoitta |
| instruktiivi | – | sanaharkoin |
| komitatiivi | – | sanaharkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sanaharka- | |
| vahva vartalo | sanaharkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista sana ja harkka
Käännökset
[muokkaa]1. verbaalinen, keskustelemalla tai huutamalla käyty kiivas mielipide-erojen selvittely; riita
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sanaharkka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A