samoileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
samoileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä samoilla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samoileva | samoilevat |
| genetiivi | samoilevan | samoilevien (samoilevain) |
| partitiivi | samoilevaa | samoilevia |
| akkusatiivi | samoileva; samoilevan | samoilevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samoilevassa | samoilevissa |
| elatiivi | samoilevasta | samoilevista |
| illatiivi | samoilevaan | samoileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samoilevalla | samoilevilla |
| ablatiivi | samoilevalta | samoilevilta |
| allatiivi | samoilevalle | samoileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samoilevana | samoilevina |
| translatiivi | samoilevaksi | samoileviksi |
| abessiivi | samoilevatta | samoilevitta |
| instruktiivi | – | samoilevin |
| komitatiivi | – | samoilevine |