samoileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]samoileminen (38)
- teonnimi verbistä samoilla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samoileminen | samoilemiset |
| genetiivi | samoilemisen | samoilemisten samoilemisien |
| partitiivi | samoilemista | samoilemisia |
| akkusatiivi | samoileminen; samoilemisen |
samoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samoilemisessa | samoilemisissa |
| elatiivi | samoilemisesta | samoilemisista |
| illatiivi | samoilemiseen | samoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samoilemisella | samoilemisilla |
| ablatiivi | samoilemiselta | samoilemisilta |
| allatiivi | samoilemiselle | samoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samoilemisena (samoilemisna) |
samoilemisina |
| translatiivi | samoilemiseksi | samoilemisiksi |
| abessiivi | samoilemisetta | samoilemisitta |
| instruktiivi | – | samoilemisin |
| komitatiivi | – | samoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | samoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
samoilemis- | |