samentuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
samentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä samentua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samentuva | samentuvat |
| genetiivi | samentuvan | samentuvien (samentuvain) |
| partitiivi | samentuvaa | samentuvia |
| akkusatiivi | samentuva; samentuvan | samentuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samentuvassa | samentuvissa |
| elatiivi | samentuvasta | samentuvista |
| illatiivi | samentuvaan | samentuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samentuvalla | samentuvilla |
| ablatiivi | samentuvalta | samentuvilta |
| allatiivi | samentuvalle | samentuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samentuvana | samentuvina |
| translatiivi | samentuvaksi | samentuviksi |
| abessiivi | samentuvatta | samentuvitta |
| instruktiivi | – | samentuvin |
| komitatiivi | – | samentuvine |