samentuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
samentuminen (38)
- teonnimi verbistä samentua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samentuminen | samentumiset |
| genetiivi | samentumisen | samentumisten samentumisien |
| partitiivi | samentumista | samentumisia |
| akkusatiivi | samentuminen; samentumisen |
samentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samentumisessa | samentumisissa |
| elatiivi | samentumisesta | samentumisista |
| illatiivi | samentumiseen | samentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samentumisella | samentumisilla |
| ablatiivi | samentumiselta | samentumisilta |
| allatiivi | samentumiselle | samentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samentumisena (samentumisna) |
samentumisina |
| translatiivi | samentumiseksi | samentumisiksi |
| abessiivi | samentumisetta | samentumisitta |
| instruktiivi | – | samentumisin |
| komitatiivi | – | samentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | samentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
samentumis- | |