samaistuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
samaistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä samaistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samaistuva | samaistuvat |
| genetiivi | samaistuvan | samaistuvien (samaistuvain) |
| partitiivi | samaistuvaa | samaistuvia |
| akkusatiivi | samaistuva; samaistuvan | samaistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samaistuvassa | samaistuvissa |
| elatiivi | samaistuvasta | samaistuvista |
| illatiivi | samaistuvaan | samaistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samaistuvalla | samaistuvilla |
| ablatiivi | samaistuvalta | samaistuvilta |
| allatiivi | samaistuvalle | samaistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samaistuvana | samaistuvina |
| translatiivi | samaistuvaksi | samaistuviksi |
| abessiivi | samaistuvatta | samaistuvitta |
| instruktiivi | – | samaistuvin |
| komitatiivi | – | samaistuvine |