samaistunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
samaistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä samaistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samaistunut | samaistuneet |
| genetiivi | samaistuneen | samaistuneiden samaistuneitten |
| partitiivi | samaistunutta | samaistuneita |
| akkusatiivi | samaistunut; samaistuneen | samaistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samaistuneessa | samaistuneissa |
| elatiivi | samaistuneesta | samaistuneista |
| illatiivi | samaistuneeseen | samaistuneisiin samaistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samaistuneella | samaistuneilla |
| ablatiivi | samaistuneelta | samaistuneilta |
| allatiivi | samaistuneelle | samaistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samaistuneena | samaistuneina |
| translatiivi | samaistuneeksi | samaistuneiksi |
| abessiivi | samaistuneetta | samaistuneitta |
| instruktiivi | – | samaistunein |
| komitatiivi | – | samaistuneine |