saluutti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- sotilaallinen kunniatervehdys; kunnialaukaus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsɑluːt̪ːi/
- tavutus: sa‧luut‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saluutti | saluutit |
| genetiivi | saluutin | saluuttien (saluuttein) |
| partitiivi | saluuttia | saluutteja |
| akkusatiivi | saluutti; saluutin |
saluutit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saluutissa | saluuteissa |
| elatiivi | saluutista | saluuteista |
| illatiivi | saluuttiin | saluutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saluutilla | saluuteilla |
| ablatiivi | saluutilta | saluuteilta |
| allatiivi | saluutille | saluuteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saluuttina | saluutteina |
| translatiivi | saluutiksi | saluuteiksi |
| abessiivi | saluutitta | saluuteitta |
| instruktiivi | – | saluutein |
| komitatiivi | – | saluutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | saluuti- | |
| vahva vartalo | saluutti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
latinan kielestä