salasuhde
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ihmisten välinen suhde, jossa petetään jommankumman salasuhteessa olevan osapuolen kumppania
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | salasuhde | salasuhteet |
| genetiivi | salasuhteen | salasuhteiden salasuhteitten |
| partitiivi | salasuhdetta | salasuhteita |
| akkusatiivi | salasuhde; salasuhteen |
salasuhteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | salasuhteessa | salasuhteissa |
| elatiivi | salasuhteesta | salasuhteista |
| illatiivi | salasuhteeseen | salasuhteisiin salasuhteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | salasuhteella | salasuhteilla |
| ablatiivi | salasuhteelta | salasuhteilta |
| allatiivi | salasuhteelle | salasuhteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | salasuhteena | salasuhteina |
| translatiivi | salasuhteeksi | salasuhteiksi |
| abessiivi | salasuhteetta | salasuhteitta |
| instruktiivi | – | salasuhtein |
| komitatiivi | – | salasuhteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | salasuhtee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
salasuhdet- | |