saastuttaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]saastuttaja (10)
- laitos tms., joka saastuttaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑːst̪ut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: saas‧tut‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | saastuttaja | saastuttajat |
| genetiivi | saastuttajan | saastuttajien (saastuttajain) |
| partitiivi | saastuttajaa | saastuttajia |
| akkusatiivi | saastuttaja; saastuttajan |
saastuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saastuttajassa | saastuttajissa |
| elatiivi | saastuttajasta | saastuttajista |
| illatiivi | saastuttajaan | saastuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saastuttajalla | saastuttajilla |
| ablatiivi | saastuttajalta | saastuttajilta |
| allatiivi | saastuttajalle | saastuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saastuttajana | saastuttajina |
| translatiivi | saastuttajaksi | saastuttajiksi |
| abessiivi | saastuttajatta | saastuttajitta |
| instruktiivi | – | saastuttajin |
| komitatiivi | – | saastuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | saastuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi saastuttaa + johdin -ja
Käännökset
[muokkaa]1. laitos tms., joka saastuttaa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- saastuttaja Kielitoimiston sanakirjassa