sönkkääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sönkkääminen (38)
- teonnimi verbistä sönkätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sönkkääminen | sönkkäämiset |
| genetiivi | sönkkäämisen | sönkkäämisten sönkkäämisien |
| partitiivi | sönkkäämistä | sönkkäämisiä |
| akkusatiivi | sönkkääminen; sönkkäämisen |
sönkkäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sönkkäämisessä | sönkkäämisissä |
| elatiivi | sönkkäämisestä | sönkkäämisistä |
| illatiivi | sönkkäämiseen | sönkkäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sönkkäämisellä | sönkkäämisillä |
| ablatiivi | sönkkäämiseltä | sönkkäämisiltä |
| allatiivi | sönkkäämiselle | sönkkäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sönkkäämisenä (sönkkäämisnä) |
sönkkäämisinä |
| translatiivi | sönkkäämiseksi | sönkkäämisiksi |
| abessiivi | sönkkäämisettä | sönkkäämisittä |
| instruktiivi | – | sönkkäämisin |
| komitatiivi | – | sönkkäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sönkkäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sönkkäämis- | |