särmiö

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Särmiö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Eräs särmiö.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

särmiö (3)

  1. lieriö, jonka kaksi pohjaa ovat monikulmioita ja sivutahkot suorakulmioita tai suunnikkaita
    Suorakulmainen särmiö on kuusitahkoinen monitahokas, jonka kaikki kulmat ovat suoria.
  2. särmiöiden (Barleria) suvun kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsærmiø/
  • tavutus: sär‧mi‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särmiö särmiöt
genetiivi särmiön särmiöiden
särmiöitten
partitiivi särmiötä särmiöitä
akkusatiivi särmiö;
särmiön
särmiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi särmiössä särmiöissä
elatiivi särmiöstä särmiöistä
illatiivi särmiöön särmiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi särmiöllä särmiöillä
ablatiivi särmiöltä särmiöiltä
allatiivi särmiölle särmiöille
muut sijamuodot
essiivi särmiönä särmiöinä
translatiivi särmiöksi särmiöiksi
abessiivi särmiöttä särmiöittä
instruktiivi särmiöin
komitatiivi särmiöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

suuntaissärmiö

Yläkäsitteet[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.