särkyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
särkyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä särkyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särkyvä | särkyvät |
| genetiivi | särkyvän | särkyvien (särkyväin) |
| partitiivi | särkyvää | särkyviä |
| akkusatiivi | särkyvä; särkyvän | särkyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särkyvässä | särkyvissä |
| elatiivi | särkyvästä | särkyvistä |
| illatiivi | särkyvään | särkyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särkyvällä | särkyvillä |
| ablatiivi | särkyvältä | särkyviltä |
| allatiivi | särkyvälle | särkyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särkyvänä | särkyvinä |
| translatiivi | särkyväksi | särkyviksi |
| abessiivi | särkyvättä | särkyvittä |
| instruktiivi | – | särkyvin |
| komitatiivi | – | särkyvine |