särkyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
särkyminen (38)
- teonnimi verbistä särkyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särkyminen | särkymiset |
| genetiivi | särkymisen | särkymisten särkymisien |
| partitiivi | särkymistä | särkymisiä |
| akkusatiivi | särkyminen; särkymisen |
särkymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särkymisessä | särkymisissä |
| elatiivi | särkymisestä | särkymisistä |
| illatiivi | särkymiseen | särkymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särkymisellä | särkymisillä |
| ablatiivi | särkymiseltä | särkymisiltä |
| allatiivi | särkymiselle | särkymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särkymisenä (särkymisnä) |
särkymisinä |
| translatiivi | särkymiseksi | särkymisiksi |
| abessiivi | särkymisettä | särkymisittä |
| instruktiivi | – | särkymisin |
| komitatiivi | – | särkymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särkymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
särkymis- | |