särähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
särähtäminen (38)
- teonnimi verbistä särähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särähtäminen | särähtämiset |
| genetiivi | särähtämisen | särähtämisten särähtämisien |
| partitiivi | särähtämistä | särähtämisiä |
| akkusatiivi | särähtäminen; särähtämisen |
särähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särähtämisessä | särähtämisissä |
| elatiivi | särähtämisestä | särähtämisistä |
| illatiivi | särähtämiseen | särähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särähtämisellä | särähtämisillä |
| ablatiivi | särähtämiseltä | särähtämisiltä |
| allatiivi | särähtämiselle | särähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särähtämisenä (särähtämisnä) |
särähtämisinä |
| translatiivi | särähtämiseksi | särähtämisiksi |
| abessiivi | särähtämisettä | särähtämisittä |
| instruktiivi | – | särähtämisin |
| komitatiivi | – | särähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
särähtämis- | |