säntäävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
säntäävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sännätä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säntäävä | säntäävät |
| genetiivi | säntäävän | säntäävien (säntääväin) |
| partitiivi | säntäävää | säntääviä |
| akkusatiivi | säntäävä; säntäävän | säntäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säntäävässä | säntäävissä |
| elatiivi | säntäävästä | säntäävistä |
| illatiivi | säntäävään | säntääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säntäävällä | säntäävillä |
| ablatiivi | säntäävältä | säntääviltä |
| allatiivi | säntäävälle | säntääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säntäävänä | säntäävinä |
| translatiivi | säntääväksi | säntääviksi |
| abessiivi | säntäävättä | säntäävittä |
| instruktiivi | – | säntäävin |
| komitatiivi | – | säntäävine |