sälyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sälyttäminen (38)
- teonnimi verbistä sälyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sälyttäminen | sälyttämiset |
| genetiivi | sälyttämisen | sälyttämisten sälyttämisien |
| partitiivi | sälyttämistä | sälyttämisiä |
| akkusatiivi | sälyttäminen; sälyttämisen |
sälyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sälyttämisessä | sälyttämisissä |
| elatiivi | sälyttämisestä | sälyttämisistä |
| illatiivi | sälyttämiseen | sälyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sälyttämisellä | sälyttämisillä |
| ablatiivi | sälyttämiseltä | sälyttämisiltä |
| allatiivi | sälyttämiselle | sälyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sälyttämisenä (sälyttämisnä) |
sälyttämisinä |
| translatiivi | sälyttämiseksi | sälyttämisiksi |
| abessiivi | sälyttämisettä | sälyttämisittä |
| instruktiivi | – | sälyttämisin |
| komitatiivi | – | sälyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sälyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sälyttämis- | |