sälli

Wikisanakirjasta
Katso myös: Salli, salli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sälli (5)

  1. (arkikieltä) poika, mies; hampuusi, jätkä
    On kuin mikäkin sälli.
    Mitä sällit?
  2. (vanhahtava, murteellinen) kisälli
    sepän sälli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsælːi/
  • tavutus: säl‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sälli sällit
genetiivi sällin sällien
(sällein)
partitiivi sälliä sällejä
akkusatiivi sälli;
sällin
sällit
sisäpaikallissijat
inessiivi sällissä sälleissä
elatiivi sällistä sälleistä
illatiivi sälliin sälleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sällillä sälleillä
ablatiivi sälliltä sälleiltä
allatiivi sällille sälleille
muut sijamuodot
essiivi sällinä sälleinä
translatiivi sälliksi sälleiksi
abessiivi sällittä sälleittä
instruktiivi sällein
komitatiivi sälleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sälli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • sisäsuomalaismurteista stadin slangiin siirtynyt sana[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.