säkittävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
säkittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä säkittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säkittävä | säkittävät |
| genetiivi | säkittävän | säkittävien (säkittäväin) |
| partitiivi | säkittävää | säkittäviä |
| akkusatiivi | säkittävä; säkittävän | säkittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säkittävässä | säkittävissä |
| elatiivi | säkittävästä | säkittävistä |
| illatiivi | säkittävään | säkittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säkittävällä | säkittävillä |
| ablatiivi | säkittävältä | säkittäviltä |
| allatiivi | säkittävälle | säkittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säkittävänä | säkittävinä |
| translatiivi | säkittäväksi | säkittäviksi |
| abessiivi | säkittävättä | säkittävittä |
| instruktiivi | – | säkittävin |
| komitatiivi | – | säkittävine |