sähkö

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Sähkö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sähkö (1)

  1. (fysiikka) sähkövirta tai sähkövaraus
  2. (kuvaannollisesti) jännittynyt, odottava ilmapiiri
    Ilmassa on sähköä ja historiallisen hetken tuntua.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sähkö sähköt
genetiivi sähkön sähköjen
partitiivi sähköä sähköjä
akkusatiivi sähkö; sähkön sähköt
sisäpaikallissijat
inessiivi sähkössä sähköissä
elatiivi sähköstä sähköistä
illatiivi sähköön sähköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sähköllä sähköillä
ablatiivi sähköltä sähköiltä
allatiivi sähkölle sähköille
muut sijamuodot
essiivi sähkönä sähköinä
translatiivi sähköksi sähköiksi
abessiivi sähköttä sähköittä
instruktiivi sähköin
komitatiivi sähköine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanan otti käyttöön lääketieteen tohtori Samuel Roos käännösteoksessaan Mintähden ja sentähden, jossa hän perustelee valintaa seuraavasti:

Tämä sähähtämällä säkenöiminen on vetänyt minun ennen nimetöintä voimaa taikka ainetta Sähkö-voimaksi tai aineeksi nimittämään.

Aiempi ehdotus nimeksi oli Lönnrotin vuonna 1837 esittämä lieke, jonka kanssa sanaa käytettiin rinnan 1800-luvun lopussa.[1][2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aivosähkökäyrä, aurinkosähkö, biosähkö, hankaussähkö, kitkasähkö, kolmivaihesähkö, lämmityssähkö, lämpösähköpari, pietsosähkö, päiväsähkö, sydänsähkökäyrä, sähköaita, sähköajanotto, sähköakustiikka, sähköala, sähköankerias, sähköasennus, sähköasentaja, sähköauto, sähköbasso, sähködynamiikka, sähköelin, sähköenergia, sähköeriste, sähköeristin, sähköeristys, sähköfortuna, sähkögeneraattori, sähkögrilli, sähköhammasharja, sähköhitsaus, sähköhoito, sähköhäiriö, sähköilmiö, sähköinsinööri, sähköisku, sähköjohde, sähköjohdin, sähköjohto, sähköjuna, sähköjännite, sähkökaapeli, sähkökaappi, sähkökatko, sähkökatkos, sähkökeitin, sähkökello, sähkökemia, sähkökenttä, sähkökipinä, sähkökirja, sähkökirjoituskone, sähkökitara, sähkökiuas, sähkökoje, sähkökone, sähkökynttelikkö, sähkökynttilä, sähkökytkin, sähkökäymälä, sähkökäynnistin, sähkökäynnistys, sähkökäyttö, sähkölaite, sähkölaitos, sähkölamppu, sähkölanka, sähkölasku, sähkölevy, sähköliesi, sähköliike, sähkölinja, sähkölukitus, sähkölukko, sähkölähde, sähkölämmitin, sähkölämmitys, sähkölämpö, sähkölämpömittari, sähkömagneetti, sähkömagnetismi, sähkömankeli, sähkömekaanikko, sähkömies, sähkömittari, sähkömoottori, sähköneriste, sähköneristin, sähköneristys, sähkönjakelu, sähkönjohde, sähkönjohdin, sähkönjohtavuus, sähkönjohtokyky, sähkönkulutus, sähkönkäyttö, sähkönlähde, sähkönpurkaus, sähkönvaraamiskyky, sähköohjaus, sähköompelukone, sähköoppi, sähköpaimen, sähköpari, sähköparisto, sähköparranajokone, sähköpatteri, sähköpiano, sähköpiirustus, sähköporakone, sähköposti, sähköpumppu, sähköpunktuuri, sähköpurkaus, sähköputkitus, sähköpylväs, sähköpääkeskus, sähkörata, sähkösaha, sähkösanoma, sähkösilitysrauta, sähkösilmä, sähkösoitin, sähkösokki, sähkösokkihoito, sähköstartti, sähköstatiikka, sähkösuunnitelma, sähkösuunnittelu, sähkötalous, sähkötapaturma, sähkötariffi, sähkötarjous, sähköteho, sähkötekniikka, sähköteknikko, sähkötekninen, sähkötolppa, sähkötrukki, sähkötuoli, sähkötyyny, sähkötyö, sähköurakka, sähköurakointi, sähköurakoitsija, sähköurut, sähköuuni, sähkövalaisin, sähkövalaistus, sähkövalo, sähkövaraus, sähkövastus, sähkövatkain, sähköverkko, sähköveturi, sähköviestin, sähköviestintä, sähkövika, sähkövirta, sähköviulu, sähkövoima, sähkövoimajohto, sähkövoimakone, sähkövoimatalous, sähkövoimatekniikka, sähköyhtiö, tasasähkö, tuulisähkö, vaihtosähkö, vaihtosähkövastus, valosähkö, valosähköinen, valosähkötys, ydinsähkö, yösähkö, yösähkölämmitys

Idiomit[muokkaa]

  • olla sähköä ilmassa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sähkö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lindell, Ismo. Sähkön pitkä historia. Gaudeamus. Helsinki. 2009. ISBN 978-951-672-358-0: s. 15
  2. Roos, Samuel. (alkuteos Ule, Otto: luultavasti Warum und Weil. Berliini, 1869(?)). Mintähden ja sentähden: kysymyksiä ja vastauksia kaikkeen luonnon tietoon kuuluvissa asioissa. Turku. 1845: s. 101. Saatavana internetissä