säästö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

säästö (1)[1]

  1. tulojen ja kulutuksen erotuksena talteen jäänyt raha tai muu raha-arvoinen hyödyke

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæːst̪ø/
  • tavutus: sääs‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säästö säästöt
genetiivi säästön säästöjen
partitiivi säästöä säästöjä
akkusatiivi säästö;
säästön
säästöt
sisäpaikallissijat
inessiivi säästössä säästöissä
elatiivi säästöstä säästöistä
illatiivi säästöön säästöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säästöllä säästöillä
ablatiivi säästöltä säästöiltä
allatiivi säästölle säästöille
muut sijamuodot
essiivi säästönä säästöinä
translatiivi säästöksi säästöiksi
abessiivi säästöttä säästöittä
instruktiivi säästöin
komitatiivi säästöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säästö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajansäästö, energiansäästö, rahansäästö, säästöbudjetti, säästökassa, säästökorko, säästöliekki, säästölipas, säästöluokka, säästöohjelma, säästöpakkaus, säästöpankki, säästöpato, säästöporsas, säästöpossu, säästöpuu, säästöraha, säästötili, säästövakuutus, säästövapaa, tilansäästö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1