sääntelijä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sääntelijä (12)

  1. henkilö, joka sääntelee

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæːnt̪eˌlijæ/
  • tavutus: sään‧te‧li‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sääntelijä sääntelijät
genetiivi sääntelijän sääntelijöiden
sääntelijöitten
(sääntelijäin)
partitiivi sääntelijää sääntelijöitä
akkusatiivi sääntelijä;
sääntelijän
sääntelijät
sisäpaikallissijat
inessiivi sääntelijässä sääntelijöissä
elatiivi sääntelijästä sääntelijöistä
illatiivi sääntelijään sääntelijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sääntelijällä sääntelijöillä
ablatiivi sääntelijältä sääntelijöiltä
allatiivi sääntelijälle sääntelijöille
muut sijamuodot
essiivi sääntelijänä sääntelijöinä
translatiivi sääntelijäksi sääntelijöiksi
abessiivi sääntelijättä sääntelijöittä
instruktiivi sääntelijöin
komitatiivi sääntelijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sääntelijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]