sääntelijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sääntelijä (12)
- henkilö, joka sääntelee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsæːnt̪eˌlijæ/
- tavutus: sään‧te‧li‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sääntelijä | sääntelijät |
| genetiivi | sääntelijän | sääntelijöiden sääntelijöitten (sääntelijäin) |
| partitiivi | sääntelijää | sääntelijöitä |
| akkusatiivi | sääntelijä; sääntelijän |
sääntelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sääntelijässä | sääntelijöissä |
| elatiivi | sääntelijästä | sääntelijöistä |
| illatiivi | sääntelijään | sääntelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sääntelijällä | sääntelijöillä |
| ablatiivi | sääntelijältä | sääntelijöiltä |
| allatiivi | sääntelijälle | sääntelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sääntelijänä | sääntelijöinä |
| translatiivi | sääntelijäksi | sääntelijöiksi |
| abessiivi | sääntelijättä | sääntelijöittä |
| instruktiivi | – | sääntelijöin |
| komitatiivi | – | sääntelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sääntelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka sääntelee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sääntelijä Kielitoimiston sanakirjassa