Siirry sisältöön

räikkä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Raikka

Suomi

[muokkaa]
Wikipedia
Katso artikkeli Räikkä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Räikkä

Substantiivi

[muokkaa]

räikkä (10-A)

  1. soitin, merkinantolaite tai leikkikalu, jota soitetaan pyörittämällä varren päässä olevaa kehystä
    Räikkää käytetään metsästyksessä eläinten liikkeelleajoon ja merkinantoon.
    Veivistä pyöritettävää räikkää käytetään soittimen tapaisena leluna.
  2. (arkikieltä) hylsyavain
  3. räikkien suvun (Rallina) lintu

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈræi̯kːæ/
  • tavutus: räik‧kä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räikkä räikät
genetiivi räikän räikkien
(räikkäin)
partitiivi räikkää räikkiä
akkusatiivi räikkä;
räikän
räikät
sisäpaikallissijat
inessiivi räikässä räikissä
elatiivi räikästä räikistä
illatiivi räikkään räikkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räikällä räikillä
ablatiivi räikältä räikiltä
allatiivi räikälle räikille
muut sijamuodot
essiivi räikkänä räikkinä
translatiivi räikäksi räikiksi
abessiivi räikättä räikittä
instruktiivi räikin
komitatiivi räikkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo räikä-
vahva vartalo räikkä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

[3] lintu: Voidaan ajatella rääkkä-nimen muunnokseksi tai aiemman merkityksen semanttiseksi laajennukseksi, koska molemmat pitätävät kovaa ääntä. Nimistökomitean luoma sana (1992).[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

andamaanienräikkä, jänisräikkä, kanaräikkä, kirjoräikkä, metsäräikkä, punakoipiräikkä, punaräikkä, rumpaliräikkä, räikkäavain, räikkäpora, räikkävarsi, räikkäväännin, saagoräikkä, savikoipiräikkä

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 252, 254