rymistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rymistäminen (38)
- teonnimi verbistä rymistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rymistäminen | rymistämiset |
| genetiivi | rymistämisen | rymistämisten rymistämisien |
| partitiivi | rymistämistä | rymistämisiä |
| akkusatiivi | rymistäminen; rymistämisen |
rymistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rymistämisessä | rymistämisissä |
| elatiivi | rymistämisestä | rymistämisistä |
| illatiivi | rymistämiseen | rymistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rymistämisellä | rymistämisillä |
| ablatiivi | rymistämiseltä | rymistämisiltä |
| allatiivi | rymistämiselle | rymistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rymistämisenä (rymistämisnä) |
rymistämisinä |
| translatiivi | rymistämiseksi | rymistämisiksi |
| abessiivi | rymistämisettä | rymistämisittä |
| instruktiivi | – | rymistämisin |
| komitatiivi | – | rymistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rymistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rymistämis- | |