ryittävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ryittävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä rykiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryittävä | ryittävät |
| genetiivi | ryittävän | ryittävien (ryittäväin) |
| partitiivi | ryittävää | ryittäviä |
| akkusatiivi | ryittävä; ryittävän | ryittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryittävässä | ryittävissä |
| elatiivi | ryittävästä | ryittävistä |
| illatiivi | ryittävään | ryittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryittävällä | ryittävillä |
| ablatiivi | ryittävältä | ryittäviltä |
| allatiivi | ryittävälle | ryittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryittävänä | ryittävinä |
| translatiivi | ryittäväksi | ryittäviksi |
| abessiivi | ryittävättä | ryittävittä |
| instruktiivi | – | ryittävin |
| komitatiivi | – | ryittävine |
Verbi[muokkaa]
ryittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ryittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryittävä | ryittävät |
| genetiivi | ryittävän | ryittävien (ryittäväin) |
| partitiivi | ryittävää | ryittäviä |
| akkusatiivi | ryittävä; ryittävän | ryittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryittävässä | ryittävissä |
| elatiivi | ryittävästä | ryittävistä |
| illatiivi | ryittävään | ryittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryittävällä | ryittävillä |
| ablatiivi | ryittävältä | ryittäviltä |
| allatiivi | ryittävälle | ryittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryittävänä | ryittävinä |
| translatiivi | ryittäväksi | ryittäviksi |
| abessiivi | ryittävättä | ryittävittä |
| instruktiivi | – | ryittävin |
| komitatiivi | – | ryittävine |