ruuppari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ruuppari (6)
- (merimiesslangia) puhetorvi (esim. komentosillan ja konehuoneen välillä)
- (merimiesslangia) äänitorvi; äänimerkki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuppari | ruupparit |
| genetiivi | ruupparin | ruupparien ruuppareiden ruuppareitten |
| partitiivi | ruupparia | ruuppareita ruuppareja |
| akkusatiivi | ruuppari; ruupparin |
ruupparit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruupparissa | ruuppareissa |
| elatiivi | ruupparista | ruuppareista |
| illatiivi | ruuppariin | ruuppareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruupparilla | ruuppareilla |
| ablatiivi | ruupparilta | ruuppareilta |
| allatiivi | ruupparille | ruuppareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruupparina | ruuppareina |
| translatiivi | ruuppariksi | ruuppareiksi |
| abessiivi | ruupparitta | ruuppareitta |
| instruktiivi | – | ruupparein |
| komitatiivi | – | ruuppareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruuppari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |