ruuhkaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruuhkaisuus (40)

  1. se, että on ruuhkainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruːhkɑi̯suːs/
  • tavutus: ruuh‧kai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuhkaisuus ruuhkaisuudet
genetiivi ruuhkaisuuden ruuhkaisuuksien
partitiivi ruuhkaisuutta ruuhkaisuuksia
akkusatiivi ruuhkaisuus;
ruuhkaisuuden
ruuhkaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruuhkaisuudessa ruuhkaisuuksissa
elatiivi ruuhkaisuudesta ruuhkaisuuksista
illatiivi ruuhkaisuuteen ruuhkaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruuhkaisuudella ruuhkaisuuksilla
ablatiivi ruuhkaisuudelta ruuhkaisuuksilta
allatiivi ruuhkaisuudelle ruuhkaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi ruuhkaisuutena ruuhkaisuuksina
translatiivi ruuhkaisuudeksi ruuhkaisuuksiksi
abessiivi ruuhkaisuudetta ruuhkaisuuksitta
instruktiivi ruuhkaisuuksin
komitatiivi ruuhkaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruuhkaisuude-
vahva vartalo ruuhkaisuute-
konsonantti-
vartalo
ruuhkaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ruuhkainen vartalosta ruuhkais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]